Mistä "Joululevy"
- projekti on saanut alkunsa?
Se on siinnyt siitä tosiseikasta, että
jouluisin kauppojen hyllyt ovat täynnään hunajaista jarisillanpää-tingelitangeli-huttua,
jossa piisit ovat väkisin väännettyä "Faksilla sanoitukset
suoraan studioon" - kamaa. Ihmisillä on oikeus saada laadukasta joulumusiikkia,
jossa on myös ajatuksia. Missä sanotaan, että aivot pitää
laittaa narikkaan jouluksi?
Ensisinglestäni "Teleportti Afrikassa"
sanottiin, ettei siinä ole mitään linjaa. No nyt on
linja, ja se linja on "joulu". En muutenkaan ole vielä tähänkään
päivään mennessä saanut tietää tämän
"linja":n syvintä olemusta. Olen edelleen siinä käsityksessä,
että "linja" tarkoittaa sitä, että sama piisi on levyllä
kymmeneen kertaan. Mitäs järkeä on moisessa? Ja miten voi
olla, että "Sgt.Pepper":in kaltaisen sekametelisopan sanotaan olevan
maailman paras levy?
Aloitin aktiivisemman viisujenteon 90-luvun alussa,
ja siitä lähtien oikeastaan koko elämä on ollut yhtä
joululevyä. Se on ollut myös muita levyjä, jotka eivät
ole vielä ilmestyneet. Joulukappaleita on syntynyt vuodessa 0-2, ja
nyt ajattelin sitten koota noita yhteen nippuun. Liikkeellepaneva voima
projektissa on ollut tietenkin opiskeluympäristöni Sibelius-Akatemia,
jossa olen hyvien ihmisten ympäröimä. Piisejä on äänitelty
ainutlaatuisella yhteishengellä, jota tähän saakka olen
löytänyt vain Vartiotorni-lehden kuvituksista.
Miksi tämän
levyn tiimoilta ei ole julkistamiskonserttia / keikkoja?
Tämä on helppo. Julkkiskonsertin järjestämiseen
ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa, kun ovat nuo opinnotkin. Keikkatilanteeseen
taas olen tyytyväinen nykyisellään: olen paahtanut tanssiyhtye
Absolutin ja tangotrio Corazónin
kanssa, palkkioista olen aina pistänyt sivuun, jotta saan katettua
tämän levyn kustannukset.
On totta, että keikkailu on maailman tärkein
juttu, jos haluaa saada levyjäänkin myytyä. Mutta on totta
myös se, etten loppujen lopuksi oikein välitä, saanko levyjäni
myytyä yhden vai miljoonan. Tavoitteena on myydä noin 7 kpl,
250 kpl jaan kavereille joululahjaksi ja promotarkoituksiin, loput jäävät
kotiini tekijänkappaleiksi. Ja jos nyt joku muukin haluaa ostaa levyni,
niin kiva kiva, ja kiitos kannatuksesta.
Matalalla profiililla,
siis?
Ei välttämättä. Vaikka tuotannolliset
arvot eivät ole levyssä aivan 100-prosenttisen timanttiset verrattuna
vaikkapa nykypäivän iskelmälevyihin ja Michael Jacksonin
uutuuteen "Invincible", täytyy silti lähteä rinta rottingilla
liikkeelle ainakin musiikillisessa mielessä. Mukana on nimittäin
niin rautaisia muusikoita, että olisi typerää jättää
häntä koipien väliin. Avustamassa ovat olleet mm. rumpuvelho
Arska
Himberg, Wee People-bändissä vaikuttava, jumalaisia kitarasooloja
loihtiva Harri Kentala, jazzpiireissä tunnettu basisti
Timo
Tuppurainen, sekä helsinkiläisen jump-bändi
Dave's
Specialin rouhea komppiryhmä vetäjänään
Erja
Lyytinen. Erikseen on vielä mainittava multi-instrumentalistit
Jouni
Kannisto ja Tuukka Haapaniemi, joiden a cappella - bändistä
Club
45:ista tullaan kuulemaan vielä laajemmaltikin.
Mitä tarkoittaa "Hard
Listening Experience"?
Monasti puhutaan ns. "Easy Listening" - musiikista,
jolla tarkoitetaan kevyttä, usein instrumentaalista viihdemusiikkia.
Se voi olla tavaratalossa soiva evergreen-syntikkasovitus tai miljoona
viulua hississä pauhaamassa Abban hittejä.
"Hard Listening Experience" on tavoite. Pohjimmiltaan
se tähtää siihen, että kuulija kuuntelee levyn vielä
toisenkin kerran. Siihen, ettei levyä pysty pureskelemaan puhki kertakuulemalta.
Ei saa päästää kuulijaa helpolla!
Sekä "Teleportti
Afrikassa"-singlellä että "Joululevy":llä esiintyy sana
"Neekeri". Miksi?
Miksi ei? Molemmissa tapauksessa kehotan kuuntelemaan
ne seuraavatkin säkeet ennen kirjepommin lähettämistä.
Kappaleissa esiintyy hahmoja
nimeltä "Kalevi Rossi", "Marko", tai "Jouni Kannisto". Löytyykö
niille vastineita todellisuudesta?
Ei yleensä. Useimmiten tietyn nimen valitsemisen
syynä on sopiminen rytmiikkaan. Tuo "Jouni Kannisto" on kieltämättä
poikkeus: sehän viittaa oikeasti kuopiolaiseen huonekalusuunnittelijaan,
jonka huhutaan piirtäneen kaikken designiensä piirustukset epäkelvolla
viivoittimella 20 vuoden ajan. Niinpä jokaisen tuolin, pöydän
ja senkin linjat klappasivat pahemman kerran, ja seurauksena oli silkkaa
sekundaa ja tuhansia poliklinikkareissuja.
"Paha joulupukki" - videolla
näkyy pelkkiä miehiä. Viimeisen säkeistön aikana
näemme kaksi miestä istumassa samassa pöydässä
vierekkäin. Levyn promokappaleista yksi on lähetetty Z-lehteen
arvosteltavaksi. Tarkoittaako tämä, että Janne Kuusinen
on epähetero?
JuuEi! Olen jo ehtinyt luvata, että seuraavaan
videooni tulee Hyvännäköisiä Naisia(TM).
Niin: mitä seuraavaksi?
Ihanne on se, että seuraavalla levyllä
voi olla aivan mitä tahansa: mielestäni se opettaisi ihmiset
kuuntelemaan mahdollisimman erilaista musiikkia. Mutta luvassa on joko
funkia, taistolaislaulua, 7/8 - tahtilajissa menevää sotilasmusiikkia
tai haitaripoppista. Jonkin verran harmonikkaäänityksiä
on jo tullut tehtyä jazzhuilisti/-fonisti Esa Pethmanin kanssa.
