|
|
| Jaa-a, tulipa taas hävittyä eilen
Ruotsille, ja kotikisoissa vieläpä. Olimme jo johdossa peräti
5-1, ja turpiin tuli silti. Ne pisti meitä ihan viis-kuus! Kyllä
tässä taas kisojen jälkeen alkaa selittely ja jälkipuinti.
Miten voi olla, että kundit treenaavat kymmenen vuotta jotain peliä
ja häviävät silti? No, ehkä sitten vaan on niin, että
häviäjiä voi olla vain yksi. Kulta voitetaan, mutta rauta
taotaan. Tiedättekö, mikä minua todella harmittaa jääkiekossa? No tietenkin se, kun pelaajat yhtä mittaa syleskelevät sinne jäälle semmoisia nuppineulan pään kokoisia räkäklinppejä. Katsokaa vaikka seuraavan kerran! Ihan hela tiden! Se tekniikka korpeaa enemmän kuin vähän: ensin ne rotjakkeet ottavat sen säälittävän limapalluran huultensa väliin, pitävät sitä paikallaan pari viikkoa niin että miljoonat katsojat varmasti näkevät, ja sen jälkeen pokauttavat tuotoksensa jäälle / aitioon. Täytyy sanoa, että tuo on kyllä todella pateettista katsottavaa: eivätkö ne pelaajat voisi hamstrata räkää vaikka koko erän ajan, ja sitten kun summeri soi, niin koko joukkue purskauttaisi yksissä tuumin Aravirtaa myöden yhden pirun pitkän, miehekkään heteroRä'än! Siinä se kotikatsojankin silmä lepäisi. Tuskin tekään vaivaudutte vessaan menemään, mikäli kakkavaistonne kertoo sen, että tulossa on kuitenkin vain mikroskooppinen papana, korkeintaan. Toinen juttu, johon kiinnittäisin teinä ja minuna huomiota enemmälti, seuraa, kun ja jos jaksatte lukea kappaletta pidemmälti. Oletteko nimittäin huomanneet, että pelaajien selässä olevat numerot eivät enää olekaan välttämättä aina sillä isolla, kulmikkaalla, möhkälemäisellä, joskus kolmiulotteisella kirjasintyypillä? Esimerkiksi ainakin tänään Suomen pelipaitojen numerointi oli ihan tuubaa munattomine, kursivoituine fontteineen. Hyi hitto! Ei ihme, että hävittiin! Taas olis' itse tarvinnut olla vastaamassa pelaajien paitojen numeroiden fonteista ja näin johtamassa Suomea voittoon svenskeistä! |
|
|