KYPSYYS Maailmanhistoria tuntee monta kuuluisaa huijausta, joista en nyt tähän hätään satu muistamaan yhtäkään. Sen tiedän, että huijausta tapahtuu varmaan tälläkin hetkellä jossain. Jossain päin Espanjaa myydään tälläkin hetkellä lomaosakkeita, jossain päin Helsinkiä myydään tälläkin hetkellä ylihintaista kahvia ja asuntoa, jossain päin USA:ta myydään tälläkin hetkellä vettä oluena. Mutta mikäpä on maailman läpimennein, allekirjoitetuin, hyväksytyin huijaus? Ehei, eipä olekaan suuri ja mahtava EU, vaan väite “Tytöt kypsyy nopeammin kuin miehet”. Mihin ihmeeseen tämä perustuu? Mikä tää juttu on? Sen toki ymmärrän, että lihapullat kypsyvät (mikrossa) nopeammin kuin makaronilaatikko, etenkin jos makaronilaatikko on kovin tymäkkää ja lihapullat siroteltuina lähelle lautaisen reunaa. Mutta että tytöt päihittäisivät pojat?
Jos nyt vähän tissiä ja persettä kasvaa, niin ei se tee teinitytöistä mitään einsteinejä. Kuunelkaapa joskus teinityttöjen keskinäisiä juttuja, kun ja jos julkisilla matkustatte. Rööki - Kalja - Ex-jätkäkaveri - akselilla liikutaan tasan varmasti. Ja sitmäsanoin sille, että haista paska ja sit mä tein sen kaa bänät. Kolmatta, poissaolevaa osapuolta mollataan sanoinkuvaamattoman julmasti. Siinä on teidän kypsyytenne, pikkuritsat!
Reginat ja cosmot tarjoavat joka kuukausi naisenaluille ajatukset valmiina, sil vu plee. Että miten vietellä mies ja miten stimuloida terskaa niin kauan kunnes mies lupaa sen timanttisormuksen. Yritä siinä sitten kypsyä nopeammin kuin pojat, kun silmille pomppii alituinen propaganda, jonka mukaan Sinäkin olisit onnellisempi anorektikkona ja että miehet eivät hirveämmin välitä napapaidan alta pilkottavista michelin-tyyppisistä läskimakkarista: pitää olla niin kuin Sarah Michelle Gellar. Koska olen sen arvoinen!
Että yleistän, vai? Hei, älkää nyt. Kerran tapasin ravintolassa kaksi ihan oikeaa naista, joista toinen tunnusti lukeneensa Reginaa teini-iässä. 50 %! Ja luku voi olla nykyään suurempikin, sillä anekdootista on jo aikaa ainakin pari kuukautta. Toinen nainen kuului enemmän Aku Ankan lukijakuntaan: hän joutui pitämään kieltään korvassani ja stimuloimaan vaikkuani peräti seitsemän minuuttia ennen kuin suostuin antamaan hänelle “Mikki kiipelissä” - taskukirjan ensipainoksen, jota olin siihen saakka varjellut kuin silmäterääni. Hei: sentään kaikkien aikojen ensimmäinen ankkaritaskari!
Ja uskoa saa jos haluaa.
TAKAISIN