|
|
| Pyysivät taas kirjoittamaan kolumnin.
Jaa-a, kaippa sitä taas pitäisi keskittää energia luovuuteen,
nasevuuteen ja literaaliseen hauskanaolemiseen. Kolumnin pitäisi kuulemma
olla jo huomenna eetterissä ihmisten ihailtavana.
Ei muuta kuin työn ääreen inehmo. Kone päälle, kuppi kahvia, Michael Boltonin parhaat soimaan taustalle. Sukat jalkaan, vauva nukkumaan. Keittiössä Hesari auki. Matti Nykänen, Tony Halme, USA, Irak. Hyviä aiheita kaikki. Kuumia uutiskiviä, joiden päälle olisi hyvä lyödä ironista löylyvettä. Kaikilla on noista varmasti mielipide. Palaan koneelle, tekstinkäsittelyohjelma on avattu jo pari tuntia sitten. Tuijotan ruutua. Aiheet ja sanat eivät ainakaan vielä tee itseään tykö. No, no hätä. Puoli yhdeksältä uutiset. Aiheita tulvii taas. Minua hemmotellaan. Georgiassa kuohuu, uutiskuvassa yhdellä haastateltavalla on punavalkoraidallinen pipo. Ei ole Urpo Martikaisesta Arvi Lindin seuraajaksi. Lupailevat muutamaa astetta pakkasta huomiseksi. Maailman monimuotoisuudesta huolimatta ei ruudullani ole vielä edes otsikkoa kolumnilleni. Poltan tupakan. Alku aina hankalaa. 22.50 tulee brittiläinen komediasarja, jota en koskaan missaa: en nytkään. Sitä ennen olen syönyt juustosämpylän. Sen väliin olin loihtinut myös fetaa, LIDLin kalkkunasiivuja, ripauksen pipparia ja Voimariinia. Kursori vilkkuu ruudulla kutsuvasti, ehkä jopa vaatien. Aivolepona katson myöhäisillan elokuvan, minkä jälkeen syön vielä neljä kylmää kevytnakkia ja otan pienet nokoset. Herään 2.50. Vain monitorin kelmeä kajastus täyttää muuten pimeän huoneeni. Päätän jatkaa nukkumista ja kirjoittaa sen kolumnin sitten vasta aamulla. Deadline on yhdeksältä, ja kolumnihan menee kätevännopeasti tekstifileenä sähköpostin liitetiedostona. Varttia yli kahdeksan vääntäydyn ylös. Nyt on jo vähän niin kuin pakko kirjoittaa se kolumni. Aamu-tv päälle, sieltä uusimmat uutiset. Aamukakan synnyttämiseenkin menee vartti, mikä tiedoksenne saatettakoon. Tv:ssä on vieraana Paula Koivuniemi, joka puffailee uusinta pitkäsoittoaan. Se nainen se on jaksanut vuodesta toiseen. Mutta ei hänestäkään yhtä lausetta enempää kolumninjuurta revitä. Kymmenen minuuttia aikaa valloittaa maailma kaunokirjallisin keinoin. Sitten se tulee kaaliini, kaikkien aikojen aihe! Kyllä kannatti odottaa ja pihdata luomisensa pursketta koko edellinen ilta ja yö! Minä nimittäin kirjoittaisin juuri niistä, that's it, end of story ja all sprite! Mikäpä olisikaan tuoreempi ja kiintoisampi aihe kuin kirjoittajan oma tyhjänpaperinkammo, tekstin kirjoittamiseen liittyvä tuska, päiväkirjanomainen vuodatus, jonka voimalla minä sanainikkari palvelen teitä lukijoita riisumalla viimeisillä voimillani, rystyset lumivalkeina, itseni alastomaksi edessänne. Joka ainoa tavu ja sana ovat elettyä elämää, sydänverta! Kolumni kolumnin kirjoittamisesta! Aihitsi,
mä oon nero!
|
|
|