JANNE KUUSISEN 

Uskokaa pois, sitäkin on. Ei mitenkään nidekaupalla, mutta jonkin veran kuitenkin. Päätyönäni voidaan pitää lyhyiden ja anarkistisien tuokiokuvien kokoelmaa "Ajatuksia nuoruudesta", jonka osia olen kirjoitellut vuodesta 1995 saakka. Muutamia pätkiä löydät alta linkkeinä, koko hela hoito olisi tarkoitus koota oikeaksi, kädessä pidettäväksi niteeksi sitten joskus. Kansi-ideasta suuri kiitos kuuluu Mikko Mäkiselle: tästä ei tekotaide parane!   Symbioosissa ym. projektin kanssa toimivat netitse julkaistavat Janne Kuusisen Huonot Kolumnit.    Aina on kirjoittaminen maistunut. Sanan ja ironian säilä on terävä. Alussa oli sana. Sanasta miestä, sano. Omien maailmojen luomiseen sanojen avulla ei kyllästy koskaan. Sitä on jatkunut ala-asteelta saakka. Yläasteajalta on tallella 500-sivuinen eepos "Kaupunkimme poliisilaitos", joka oli veristä, ihanan epärealistista dekkaritarinaa. Hahmoja oli enemmän kuin kiinalaisella torilla sesonkiaikaan, tarinan universumi oli kummallinen sekoitus action-elokuvia, komisario Palmua, luontokuvia ja rakkaustarinaa.     Lukiossa homma jatkui hullulla novellikokoelmalla "Hyper Market", jonka nimi on inspiroitunut samoihin aikoihin (1991) ilmestyneestä Juha Seppälän "Super Market" - kulttikirjasta. Tekstien aiheet vaihtelivat I maailmansodan lentäjäsankarista huumekauppiaaseen, jonka nimi sattuu olemaan Fredi, mutta hän ei kuitenkaan ole se laulaja.     Ihka ensimmäinen julkaistu tekstini on science fiction - novelli "Aikalukko", joka osallistui Tampereen science fiction-seuran Portti-lehden vuoden 1997 novellikilpailuun ja sai siinä kunniamaininnan. Oli se hienoa nähdä omaa tekstiä painettuna, vaikkakin osaksi ilmeisesti ladontateknisistä syistä lyhennettynä...    Muita scifi-puolen tekstejä, joita kehtaan tälle sivulle jopa laittaa näytille, ovat "Laido", "Predestinaatio" ja "Randomgravitaatio" ja "Takaisinmaksuaika".

Tässä vaiheessa pitäisi sitten varmaankin suositella jotain lempparikirjallisuuttani, kun kerran omilla kotisivuilla ollaan.     Ensimmäisenä pitää mainita Ameriikan armoitettu nero Kurt Vonnegut, jonka koko tuotannon ahmin vuoden 2000 aikana. Kurt-sedän tekstit uhkuavat raadollisuutta, totuuksia, pikimustaa huumoria, teräviä havaintoja siitä, miten uskomaton tuuri meillä on, että olemme ylipäätään enää hengissä. "Mestarien aamiainen" kannattaa lukea ensin siitäkin syystä, että Vonnegutin kirjojen painokset ovat harvassa, ja tämä on helpoiten saatavissa.     Suomalaisista kirjailijoista suosikkini on Juha Seppälä. Hän kirjoittaa tiiviisti, suorasukaisesti, suvereenisti. Hänessäkin on taipumusta kuvailla ihmisluonteen pimeämpiä puolia. Ei tämä elämä ole pelkkää kristallikruunujen alla pierun pidättämistä minkkiturkki päällä. Vanhemmasta koulukunnasta uppoavat parhaiten Mika Waltari, Väinö Linna sekä Olli, tuo kielen vääntäjä ja kääntäjä, joka oli aikoinaan varmasti Kielitoimiston tappolistalla numero ykkösenä. Vasta hänen jälkeensä tulevat Markus Kajo ja Alivaltiosihteerin pojat. Haluan mainita myös Juha Ruusuvuoren, nykyään Taalintehtaalla asuvan entisen Pahkasika-lehden avustajan, Finlandia-ehdokkaan. Hänen ironiset tekstinsä mm. Salon Seudun Sanomissa ovat niin helmiä sioille, että oikein pahaa tekee.