Janne Kuusisen sarjakuvat!

JANNE KUUSINEN JA SARJAKUVAT.

Kynän taitavaan käyttöön liittyy aina tietynlainen voiman ja vallan tunne. Jos osaa piirtää muutakin kuin tikku-ukkoja ja vitunkuvia, saa helposti muiden varauksettoman ihailun. Ja sekös tuntuu hyvältä.
Sarjakuvailussa kyse on kuitenkin sekä itsensä että edessä olevan paperin voittamisesta. Mitäpä jos tänään ei keksikään mitään? Mitäpä, jos käsi tärisee tällä hetkellä liiaksi?
Sarjakuvan tekeminen on duunia! Koetan kuitenkin pitää omat tuherrukseni mahd. paljon harrastuksena, koska oikeasti sarjakuvailu on tässä maassa hullun talkoohommaa. Palkasta ei voi edes puhua, joten eiköhän sarjakuva jonkinlainen kutsumus-ala ole.
Sarjakuvaa on myös kunnioitettava. Jos otat Mämmilä- albumin käteen, niin joko luet sen antaumuksella tai jätät lukematta. Sarjakuvaa, jota tekijä on tehnyt kuukausien, ehkä vuosien ajan, ei saisi selata kuin mitäkin puhelinluetteloa.

Hyvä sarjakuva on taidetta siinä missä elokuva tai musiikki. 80-luvun lopulla alkanut sarjakuvan lama kuitenkin harmittaa. Keräilysarjakuva-ilmiön myötä albumien hinnat kapusivat pilviin, ja on tultu siihen, että nuorilla on varaa lukea enää Myrkkyä (joka tosin on petrannut huomattavasti viime vuosina...). Kuitenkin tällä saattaa olla hyvinkin kauaskantoisia, negatiivisia seuraamuksia maassamme sarjakuvan arvostusta ajatellen.

Suosittelen: Adolf (Osamu Tezuka), Buddy Bradley (Peter Bagge), Cocco Bill (Benito Jacovitti), Ed, iloinen klovni (Chester Brown), Ghost World (Daniel Clowes), Lone Wolf and Cub (Koike-Kojima), MAUS (Art Spiegelmann), Minne tuuli kuljettaa (Raymond "Lumiukko" Briggs), Omia kuvia (Robert Crumb)
Sekä tietysti kaikki perustintit, asterixit, luckyluket ja ahmedahneet.
Paras koskaan tehty sarjakuva on Wattersonin Lassi & Leevi.

Voitaneen sanoa, että aktiivisempi piirtäminen alkoi minulla 90-luvun puolivälissä. Sitä ennen elin pimeää etsikkoaikaa, jolloin syntyi vain hämäräperäisiä/ keskeneräisiä sarjakuvantapaisia tahikka frustroitunutta marginaalikuvitusta koulukirjojen reunoihin. Esikoispitkä Mika heinäkuulta -91 oli traagillinen tarina pojasta, jonka kasvoista putoava, kuuma silitysrauta tuhoaa puolet. Kuunaan en unohda Pahkasian toimituksen antamaa palautetta: "Mutanttien yms. piirtäminen saattaa olla hyvinkin terapeuttista, mutta suurta yleisöä niillä ei tavoiteta".

Merkittävin virstanpylväs itselleni sarjakuvaajana oli Suomen armeija. Siellä valaistuin tajuamaan, että hei: sarjakuvalla voi myös kritiseerata, dokumentoida, julistaa jne. Strippisarja Mortit sisälsi kantaaottavan ide fixén, jossa keskimmäisessä ruudussa räjähtää kapiaisen pää.
* Mortit 1 * Mortit 2
Käänteentekevin työ oli kuitenkin ihan intin alussa tehty Associatión:
* Associatión
Tätä seurasi EVP Keittiössä, jonka sain tussattua valmiiksi vasta joululomalla 2002: olkaa hyvä, klikkaus omalla vastuulla.
* EVP Keittiössä

90-luvun loppupuolella aloin panostaa musiikkiin toden teolla, mutta välillä sentään ehdin tarttua kynäänkin. Syntyi sekä tarkkaa viivaa että silkkaa inpressionismia.
* Luther
* Perusta oma maatila on ystävieni suosikki.

MUUTA, MITÄ:

PETER NORTH 1 / 2000	PETER NORTH 1 / 2001
JÖUTSEN

PIKKUHITLERI 1/2001:ä löytyy vielä muutama kappale. 3,5 eurolla saat omasi (sis.pk) lähettämällä mailia jne jne.

"Ensivaikutelma pettää - oikeasti kansi on lehden huonointa antia. Nimittäin, vaikka Kuusinen piirtää huomattavan jäykästi ja kopioiden, ovat tarinat parhaimmillaan aivan kahjoja ja täynnä kipeitä yksityiskohtia. Hemmetin hyvä! Samaa lisää!" (Kivi Larmola, Sarjainfo 4/2001)

Tätä sivua on päivitetty viimeksi
15.12.2006.

Nyttemmin veri on alkanut vetää myös "omaelämäkerralliseen" suuntaan:
* Jannesetä vastaa lukijakysymyksiin
* Välipala
* Jannesetä valistaa teinipaskiaisia
* Gaykka 211202
* Pieniä asioita I
* Pieniä asioita II
* Pieniä asioita IV
* Tavaratalon kassajono
* Bussissa

Sibelius-akatemian ylioppilaskunnan (=SAY) lehti SAYMAA huoli töitäni sivuilleen vuodesta 1999 aina valmistumiseeni saakka. Lehden avustajana toimimisen kulminaatiopisteeksi muodostui joulukuussa 2006 ilmestynyt spesiaali. Klikkaa kuvaa selataksesi lehden nettiversiota, joka sisältää myös jonninverran paperiversiosta löytymätöntä extramateriaalia:

"Huojuvan talon" painettu, 48-sivuinen versio sisältää myös juttuja ja raportteja päivänpolttavista, opiskelijoiden maailmaa viistävistä asioista. Sen saa tilata allekirjoittaneelta postikulujen hinnalla.

Muutama sarjakuva löytyy tätä nykyä myös Suomen sarjakuvaseura r.y:n sähköisestä sivustosta sekä webbizine Desibeli.net:istä:

Paljon muutakin Janne Kuusinen on tehnyt. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.

Ja lisää seikkailuja on tulossa..