Mistä
"Joululevy"
- projekti on saanut alkunsa?
Se on siinnyt siitä tosiseikasta,
että
jouluisin kauppojen hyllyt ovat täynnään
hunajaista tingelitangeli-jouluhöttöä,
jossa piisit ovat väkisin väännettyä "Faksilla
sanoitukset
suoraan studioon" - kamaa. Ihmisillä on oikeus saada laadukasta
joulumusiikkia,
jossa on myös ajatuksia. Missä sanotaan, että aivot
pitää
laittaa narikkaan jouluksi?
Ensi-EP:stäni "Teleportti
Afrikassa" sanottiin, ettei siinä ole mitään
linjaa. No
nyt on
linja, ja se linja on "joulu". En muutenkaan ole vielä
tähänkään
päivään mennessä saanut tietää
tämän
"linja":n syvintä olemusta. Olen edelleen siinä
käsityksessä,
että "linja" tarkoittaa sitä, että sama piisi on
levyllä
kymmeneen kertaan. Mitä järkeä on palvoa koherenssin
jumalaa maailmassa, jossa mm. Beatlesin Sgt.Pepperin ja
valkotuplan kaltaiset sekametelisopat on ansaitusti tunnustettu
maailman parhaiden levyjen joukkoon?
Aloitin aktiivisemman viisujenteon
90-luvun alussa,
ja siitä lähtien oikeastaan koko elämä on ollut
yhtä
joululevyä. Se on ollut myös muita levyjä, jotka
eivät
ole vielä ilmestyneet. Joulukappaleita syntyi vuodessa 0-2,
ja
nyt ajattelin sitten koota noita yhteen nippuun. Liikkeellepaneva voima
projektissa oli tietenkin opiskeluympäristöni Sibelius-Akatemia,
jossa saan olla hyvien, toinen toistaan joululahjakkaampien ihmisten
ympäröimä. Piisejä on
äänitelty
ainutlaatuisella yhteishengellä, jota tähän saakka olen
löytänyt vain Vartiotorni-lehden kuvituksista.
Miksi
tämän
levyn tiimoilta ei ole julkistamiskonserttia / keikkoja?
Tämä on helppo. Julkkiskonsertin
järjestämiseen
ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa, kun ovat nuo opinnotkin.
Keikkatilanteeseen
taas olen tyytyväinen nykyisellään: olen paahtanut
tanssiyhtye
Absolutin ja tangotrio Corazónin
kanssa, palkkioista olen aina pistänyt sivuun, jotta saan katettua
tämän levyn kustannukset.
On totta, että keikkailu on maailman
tärkein
juttu, jos haluaa saada levyjäänkin myytyä. Mutta on
totta
myös se, etten loppujen lopuksi oikein välitä, saanko
levyjäni
myytyä yhden vai miljoonan. Tavoitteena on myydä noin 7 kpl,
250 kpl jaan kavereille joululahjaksi ja promotarkoituksiin, loput
jäävät
kotiini tekijänkappaleiksi. Ja jos nyt joku muukin haluaa ostaa
levyni,
niin kiva kiva, ja kiitos kannatuksesta.
Matalalla
profiililla,
siis?
Ei välttämättä. Vaikka
tuotannolliset
arvot eivät ole levyssä aivan 100-prosenttisen timanttiset
verrattuna
vaikkapa ReferenssiTotoon tai Michael Jacksonin
uutuuteen "Invincible", täytyy silti lähteä rinta
rottingilla
liikkeelle ainakin musiikillisessa mielessä. Mukana on
nimittäin
niin rautaisia muusikoita, että olisi typerää
jättää
häntä koipien väliin. Avustamassa ovat olleet mm.
rumpuvelho Arska
Himberg, Wee People-bändissä vaikuttava, jumalaisia
kitarasooloja
loihtiva Harri Kentala, jazzpiireissä tunnettu basisti Timo
Tuppurainen, sekä helsinkiläisen jump-bändi Dave's
Specialin rouhea komppiryhmä
vetäjänään Erja
Lyytinen. Erikseen on vielä mainittava multi-instrumentalistit
Jouni
Kannisto ja Tuukka Haapaniemi, joiden a cappella
- bändistä Club
45:ista tullaan kuulemaan vielä laajemmaltikin.
Mitä
tarkoittaa "Hard
Listening Experience"?
Monasti puhutaan ns. "Easy Listening" -
musiikista,
jolla tarkoitetaan kevyttä, usein instrumentaalista
viihdemusiikkia.
Se voi olla tavaratalossa soiva evergreen-syntikkasovitus tai miljoona
viulua hississä pauhaamassa Abban hittejä.
"Hard Listening Experience" on tavoite.
Pohjimmiltaan
se tähtää siihen, että kuulija kuuntelee levyn
vielä
toisenkin kerran. Siihen, ettei levyä pysty pureskelemaan puhki
kertakuulemalta, tai vain soittaa taustalla.
Ei saa päästää kuulijaa helpolla!
Sekä
"Teleportti
Afrikassa"-EP:llä että "Joululevy":llä esiintyy sana
"Neekeri". Miksi?
Miksi ei? Molemmissa tapauksessa kehotan
kuuntelemaan
ne seuraavatkin säkeet ennen kirjepommin
lähettämistä.
Kappaleissa
esiintyy hahmoja
nimeltä "Kalevi Rossi", "Marko", tai "Jouni Kannisto".
Löytyykö
niille vastineita todellisuudesta?
Ei yleensä. Useimmiten tietyn nimen
valitsemisen
syynä on sopiminen rytmiikkaan. Tuo "Jouni Kannisto" on
kieltämättä
poikkeus: sehän viittaa oikeasti kuopiolaiseen
huonekalusuunnittelijaan,
jonka huhutaan piirtäneen kaikken designiensä piirustukset
epäkelvolla
viivoittimella 20 vuoden ajan. Niinpä jokaisen tuolin,
pöydän
ja senkin linjat klappasivat pahemman kerran, ja seurauksena oli
silkkaa
sekundaa ja tuhansia poliklinikkareissuja.
Konkreettisempikin kytkös laulaja-Jouni Kannistoon levyltä
löytyy. Minulta on usein kysytty, mistä olen
löytänyt niin mahtavan hevos-ääniefektin "Hevosella
Perniöön"-piisin loppuun. Kyseessä ei kuitenkaan ole
oikea hevonen, vaan Jouni Kannisto, jolta pettää studiossa
pokka!
"Paha
joulupukki" - videolla
näkyy pelkkiä miehiä. Viimeisen säkeistön
aikana
näemme kaksi miestä istumassa samassa pöydässä
vierekkäin. Levyn promokappaleista yksi on lähetetty
Z-lehteen
arvosteltavaksi. Tarkoittaako tämä, että Janne Kuusinen
on epähetero?
JuuEi! Olen jo ehtinyt luvata, että
seuraavaan
videooni tulee Hyvännäköisiä Naisia(TM).
Niin:
mitä seuraavaksi?
Ihanne on se, että seuraavalla
levyllä
voi olla aivan mitä tahansa: mielestäni se opettaisi ihmiset
kuuntelemaan mahdollisimman erilaista musiikkia. Mutta luvassa on joko
funkia, taistolaislaulua, 7/8 - tahtilajissa menevää
sotilasmusiikkia
tai haitaripoppista. Jonkin
verran harmonikkaäänityksiä
on jo tullut tehtyä jazzhuilisti/-fonisti Esa Pethmanin kanssa.