Stillejä "Paha joulupukki"-videon kuvaussessiosta. Nämä kuvat ovat myös "Joululevy"-projektin viralliset valokuvat. Niitä saa pyynnöstä tarkempiresoluutioisina. Muun kuvamateriaalin käyttö "Joululevy":stä kertovan tekstimateriaalin yhteydessä on luvanvaraista.   <----- takaisin

Mistä "Joululevy" - projekti on saanut alkunsa? Se on siinnyt siitä tosiseikasta, että jouluisin kauppojen hyllyt ovat täynnään hunajaista tingelitangeli-jouluhöttöä, jossa piisit ovat väkisin väännettyä "Faksilla sanoitukset suoraan studioon" - kamaa. Ihmisillä on oikeus saada laadukasta joulumusiikkia, jossa on myös ajatuksia. Missä sanotaan, että aivot pitää laittaa narikkaan jouluksi?  Ensi-EP:stäni "Teleportti Afrikassa" sanottiin, ettei siinä ole mitään linjaa. No nyt on linja, ja se linja on "joulu". En muutenkaan ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut tietää tämän "linja":n syvintä olemusta. Olen edelleen siinä käsityksessä, että "linja" tarkoittaa sitä, että sama piisi on levyllä kymmeneen kertaan. Mitä järkeä on palvoa koherenssin jumalaa maailmassa, jossa mm. Beatlesin Sgt.Pepperin ja valkotuplan kaltaiset sekametelisopat on ansaitusti tunnustettu maailman parhaiden levyjen joukkoon? Aloitin aktiivisemman viisujenteon 90-luvun alussa, ja siitä lähtien oikeastaan koko elämä on ollut yhtä joululevyä. Se on ollut myös muita levyjä, jotka eivät ole vielä ilmestyneet. Joulukappaleita syntyi vuodessa 0-2, ja nyt ajattelin sitten koota noita yhteen nippuun. Liikkeellepaneva voima projektissa oli tietenkin opiskeluympäristöni Sibelius-Akatemia, jossa saan olla hyvien, toinen toistaan joululahjakkaampien ihmisten ympäröimä. Piisejä on äänitelty ainutlaatuisella yhteishengellä, jota tähän saakka olen löytänyt vain Vartiotorni-lehden kuvituksista.  Miksi tämän levyn tiimoilta ei ole julkistamiskonserttia / keikkoja? Tämä on helppo. Julkkiskonsertin järjestämiseen ei ole kerta kaikkiaan ollut aikaa, kun ovat nuo opinnotkin. Keikkatilanteeseen taas olen tyytyväinen nykyisellään: olen paahtanut tanssiyhtye Absolutin ja tangotrio Corazónin kanssa, palkkioista olen aina pistänyt sivuun, jotta saan katettua tämän levyn kustannukset.  On totta, että keikkailu on maailman tärkein juttu, jos haluaa saada levyjäänkin myytyä. Mutta on totta myös se, etten loppujen lopuksi oikein välitä, saanko levyjäni myytyä yhden vai miljoonan. Tavoitteena on myydä noin 7 kpl, 250 kpl jaan kavereille joululahjaksi ja promotarkoituksiin, loput jäävät kotiini tekijänkappaleiksi. Ja jos nyt joku muukin haluaa ostaa levyni, niin kiva kiva, ja kiitos kannatuksesta.  Matalalla profiililla, siis? Ei välttämättä. Vaikka tuotannolliset arvot eivät ole levyssä aivan 100-prosenttisen timanttiset verrattuna vaikkapa ReferenssiTotoon tai Michael Jacksonin uutuuteen "Invincible", täytyy silti lähteä rinta rottingilla liikkeelle ainakin musiikillisessa mielessä. Mukana on nimittäin niin rautaisia muusikoita, että olisi typerää jättää häntä koipien väliin. Avustamassa ovat olleet mm. rumpuvelho Arska Himberg, Wee People-bändissä vaikuttava, jumalaisia kitarasooloja loihtiva Harri Kentala, jazzpiireissä tunnettu basisti Timo Tuppurainen, sekä helsinkiläisen jump-bändi Dave's Specialin rouhea komppiryhmä vetäjänään Erja Lyytinen. Erikseen on vielä mainittava multi-instrumentalistit Jouni Kannisto ja Tuukka Haapaniemi, joiden a cappella - bändistä Club 45:ista tullaan kuulemaan vielä laajemmaltikin.  Mitä tarkoittaa "Hard Listening Experience"? Monasti puhutaan ns. "Easy Listening" - musiikista, jolla tarkoitetaan kevyttä, usein instrumentaalista viihdemusiikkia. Se voi olla tavaratalossa soiva evergreen-syntikkasovitus tai miljoona viulua hississä pauhaamassa Abban hittejä.  "Hard Listening Experience" on tavoite. Pohjimmiltaan se tähtää siihen, että kuulija kuuntelee levyn vielä toisenkin kerran. Siihen, ettei levyä pysty pureskelemaan puhki kertakuulemalta, tai vain soittaa taustalla. Ei saa päästää kuulijaa helpolla!  Sekä "Teleportti Afrikassa"-EP:llä että "Joululevy":llä esiintyy sana "Neekeri". Miksi? Miksi ei? Molemmissa tapauksessa kehotan kuuntelemaan ne seuraavatkin säkeet ennen kirjepommin lähettämistä. Kappaleissa esiintyy hahmoja nimeltä "Kalevi Rossi", "Marko", tai "Jouni Kannisto". Löytyykö niille vastineita todellisuudesta?  Ei yleensä. Useimmiten tietyn nimen valitsemisen syynä on sopiminen rytmiikkaan. Tuo "Jouni Kannisto" on kieltämättä poikkeus: sehän viittaa oikeasti kuopiolaiseen huonekalusuunnittelijaan, jonka huhutaan piirtäneen kaikken designiensä piirustukset epäkelvolla viivoittimella 20 vuoden ajan. Niinpä jokaisen tuolin, pöydän ja senkin linjat klappasivat pahemman kerran, ja seurauksena oli silkkaa sekundaa ja tuhansia poliklinikkareissuja. Konkreettisempikin kytkös laulaja-Jouni Kannistoon levyltä löytyy. Minulta on usein kysytty, mistä olen löytänyt niin mahtavan hevos-ääniefektin "Hevosella Perniöön"-piisin loppuun. Kyseessä ei kuitenkaan ole oikea hevonen, vaan Jouni Kannisto, jolta pettää studiossa pokka!   "Paha joulupukki" - videolla näkyy pelkkiä miehiä. Viimeisen säkeistön aikana näemme kaksi miestä istumassa samassa pöydässä vierekkäin. Levyn promokappaleista yksi on lähetetty Z-lehteen arvosteltavaksi. Tarkoittaako tämä, että Janne Kuusinen on epähetero? JuuEi! Olen jo ehtinyt luvata, että seuraavaan videooni tulee Hyvännäköisiä Naisia(TM).  Niin: mitä seuraavaksi? Ihanne on se, että seuraavalla levyllä voi olla aivan mitä tahansa: mielestäni se opettaisi ihmiset kuuntelemaan mahdollisimman erilaista musiikkia. Mutta luvassa on joko funkia, taistolaislaulua, 7/8 - tahtilajissa menevää sotilasmusiikkia tai haitaripoppista. Jonkin verran harmonikkaäänityksiä on jo tullut tehtyä jazzhuilisti/-fonisti Esa Pethmanin kanssa.